Viikko Lantalla rentoutumiseen riitti ihan kohtuudella, joten silloin on aika vaihtaa paikkaa, ja lähteä katselemaan muita menoja. Lue lisää!
Lantalta sain resortin kautta helposti hommattua jaetun minivan kuljetuksen takaisin Krabille, josta oli varannut hotellin yhdeksi yöksi josta myös kyytini Koh Taolle lähtisi seuraavana päivänä. Onnistuin viimeisellä aamupalalla syömään varmaan jotain ei-niin-tuoretta, koska heti aamupalan jälkeen olo oli outo, ja taisin jopa oksentaakkin muutaman kerran pari tuntia ennen hyppäämistä minivaniin. Kuumottelin bungalowissani, että pystynkö lähtemään, koska edessä olisi pitkä matka minivanissa. Hetken aikaa lepäiltyäni tulin siihen tulokseen, että eise auta kuin lähteä, joten hyppäsin autoon vähän heikoissa olotiloissa. Matkalla oloni kuitenkin helpottui, ja matka meni loppupeleissä ihan kivasti.


Näkymätkin ikkunasta ihan mellevät. :)

Suurimman osan euroista kävin myös vaihtamassa paikallisessa pankissa bateihin, joita sainkin aikamoisen nipun. Kävin myös 7-evelenistä hakemassa suuren määrän ruokaa, ja naposteltavaa koska aamuisen oksentelun jälkeen en ollut syönyt koko päivänä mitään, ja nälkä oli aivan järkyttävä. Nyt kyllä ruoka maittoi.

Kävin myös ostamassa prepaid liittymän rajattomalla 3gb tiedonsiirtorajalla puhelimeen, joka osottautui todella käteväksi, koska pystyin tarkistamaan googlemapsin kautta sijainti/reitin. Googlemaps toimi hienosti myös saarilla, ja oli todella suuri apu. Olin sopinut kyytini järjestäjän kanssa, että taas yksi minivani hakee minut hotellin edestä seuraavana päivänä.

Seuraavana aamuna pakkasin taas kamani, ja lähdin ulos odottelemaan hakijaani. Noin puolituntia annetun aikamääreen jälkeen vihdoin täpötäysi minivani pysähtyi hotellin eteen, josta kuski viittoi minulle. Minivanilla mentiin joku 15min jonka jälkeen tuli pieni stoppi kun katsottiin mihin kukakin on menossa, merkattiin päämäärät tarroilla jotka tuli paitaan ja laukkuihin. Sitten hypättiin täysikokoiseen bussiin, ja lähdettiin ajamaan reilua kolmentunnin väliä surat thaniin, ja sieltä Donsakin satamaan. Vieressäni istui koko matkan luultavasti Ruotsalainen jäbä, joka unissaan aina välillä kirjaimellisesti löi mua olkapäähän. :D Vettä tuli koko matkan ihan kaatamalla, ja tuuli kovasti, joten vähän jännitti kuinka epätasainen laivamatka olisi edessä.

Satamasta hypättiin sitten laivaan, ja lähdettiin puksuttamaan kohti ensimmäistä stoppia Koh Samuita.

Lopulta löysin oikean rantakadun ihan sattumalta, mutta edelleen majoitukseni oli hukassa vaikka se piti olla heti kadun alkupäässä. Pitkään kävelin katua eteenpäin, ja lopulta päätin kääntyä takaisin ja kävelin hiestä märkänä ja puolikuolleena kadun alkuun, ja aloin kysellä neuvoja paikallisilta. Pari henkilöä sanoi, että joo se on ihan tässä lähellä. Viimeiselle kaverille menin näyttämään paikan nimeä, niin hän vain totesi ettei tiedä paikkaa. Masentuneena käännyin 90 astetta, ja huomasin seisovani melkein resortin portin edessä. Sain avaimen huoneeseeni, ja pääsin vihdoinkin laskemaan raskaan rinkan selästä.






Vaikka olinkin ensinmäistä kertaa Thaimaassa, niin täällä jo näki selvästi sen kuinka liiallinen turismi on jo pilannut paikat aika hyvin. Kävelykadulla kävellessäni vastaan käveli _pelkästään_ länkkäreitä, ja hekin suurimmaksi osin kovaan ääneen hölöttäviä brittejä. Ainoat Thaimaalaiset olivat ravintolan työntekijät ja tavaran myyjät. Heistä kyllä näki jo naamasta, etteivät mitenkään nauti hommastaan palvella turisteja, mutta heidän oli vain pakko. Tämä myös näkyy esim tarjoilijoiden asiakaspalvelussa. Toista se on varmasti ollut joitain kymmeniä vuosia sitten, valitettavasti ne ajat ovat ohi.
Taon vieressä on Koh Nang Yuan niminen saari, joka on todella suosittu kohde sukeltajien keskuudessa, ja muutenkin. Säärelle pääsee helposti esim Taon sairee beachiltä venetaksilla. Juuri silloin kun itse olin menossa ei muita lähtijöitä ollut joten jouduin maksamaan kahden ihmisen hinnan saadakseni privaattitaksin ja kuljettajan joka vie minut saarelle, ja hakee sovittuun aikaan myös pois sieltä. Nopeasti vaihtelevan sään takia maksoin hinnan vieläkun aurinko paistoi, ja lähdin privaattitaksillani saarelle. Saaren vesiä, ja rantoja yritetään parhaan mukaan suojella roskilta, joten esim muovipulloja ei saarelle saa tuoda, tosin ei sitä kukaan kyllä tarkistanutkaan. Saarelle mentäessä pitää maksaa myös 100B saarimaksu, jolla kuulemma ylläpidetään siisteyttä.





Riisi alkoi jo pikkuhiljaa tökkiä, joten päätin vähän hemmoitella itseäni pizzalla, joka olikin yllättävän hyvälaatuista.

Myös Thaimaan 3 suosituinta olutta Chang, Leo ja Singha olivat kovassa testailussa. Aluksi olin sitä mieltä, että halvin Chang merkkinen olut on huonointa, ja kallein Singha parasta, mutta pikkuhiljaa mieleni muuttui täysin. Changi nousi pienen potkunsa vuoksi ykköspaikalle, Singha pehmeällä maullaan kakkoseksi, ja Leo jokseenkin oudolla sivumaulla jäi viimeiselle sijalle. Kuten kuvasta näkyy niin näissä oluissa oli myös vähän enemmän potkua, kuin mitä meikäläisten Koffeissa joka selittääkin sen miksi ruokajuomana nautittu iso Chang sai aikaan jo hyvän hiprakan. :D

Päivät Taolla menivät nopeasti snorklailessa, vaikka ilmat olivat huomattavasti epävakaisemmat kuin mitä Lantalla. Olin ostanut lipun lauttaan Koh Phanganille, joten suuntasin Taon "satamaan". Laivan tultua satamaan muistin ostaneeni lipun halvimpaan, ja myös hitaimpaan lauttaan, joka loi hieman ennakkoluuloja.


Stay tuned!
-Joonas
0 kommenttia:
Lähetä kommentti