Lähdin jatkamaan matkaa Taolta kohti bailusaari Koh Phangania, mutta minulla mielessä oli jotain ihan muuta kuin bilettäminen, tai kuuluisat Full Moon -bileet. Lue lisää!
Saavuin Thong Salan kylään noin puolelta päivin, joten minulla oli hyvästi aikaa ennenkuin majoituksessani alkaisi edes check-in. Nälkä oli taas kova, joten olin katsonut Tripadvisorista hyvin arvostellun pizzapaikan ihan sataman lähellä jossa ajattelin käydä syömässä ennen majoitukseeni menoa. Oli todella kuuma päivä, ja hiki vain valui kun yritin löytää tätä pizzamestaa. Moneen kertaa samojen katujen tallaamisen jälkeen raskas rinkka selässä päätin luovuttaa,koska paikkaa ei vain yksinkertaisesti ollut siinä missä se kartan mukaan piti olla. Majoitukseni olin taas varannut kävelymatkan päähän satamasta, ja suunnan sain helposti tarkistettua GoogleMapsista nytkun puhelimessani oli prepaid nettiyhteys. Nopeasti löysinkin perille, ja paikkakin vaikutti ihan kivalta bungalowi kylältä, jota piti Ranskalainen pariskunta.
Jälleen olin varannut itselleni bungalowin, mutta tällä kertaa jopa ilmastoidun.
Resortti sijaitsi tuommoisen hienon laguunin rannalla, mutta valitettavasti vesistö oli käytännössä uimakelvoton. Laguuni oli todella matala, ja kauempana kulkevalta lauttareitiltä irtosi laivoista öljyä joka sitten ajelehti myös osittain tänne. Kahlaamassa kävin vedessä, mutta tuli heti selväksi, että en ainakaan koko kroppaani sinne halua upottaa. Pohja oli mutainen, ja vesi hieman likaista. Tästä syystä alueelle oli onneksi rakennettu hieno uusi uima-allas, joka korvasikin hyvin tämän uimakelvottoman vesialueen. Rannasta, ja alueesta myös pidettiin hyvää huolta kokoajan. 
Oma hemmo-hammockki eli riippumatto omalla terassilla on myös aika must juttuja. Loistava keksintö!
Täälläkään ei tarvinnut yksin levytellä. :) Päätin viimeinkin kerätä rohkeutta, ja vuokrata skootterin itselleni muutamaksi päiväksi. Aikaisemmin en ole tätä tehnyt, koska kuumotus todella yleisistä kusetuksista skootterin vuokraamisessa, ja liikenneonnettomuuksista oli todellinen. Yleisin ukotushan näissä vuokraamisissa on siis se, että pyörää palauttaessa löydetään jostain piilosta naarmu jota et itse ole huomannut, ja aletaan mesoamaan, että olet kaatunut ja naarmuttanut skootteria. Sitten aletaan perimään sinulta rahaa korjaamiseen, joka monesti on ollu jopa yli uuden skootterin hinnan. Passin joudut monessa paikassa antamaan pantiksi vuokrasta, joten lopulta sinulle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin maksaa jos haluat saada passisi takaisin, eikä poliisistakaan ole tässä asiassa paljoakaan apua. Resortin ohjevihkossa suositeltiin 2 paikkaa skootterin vuokraamiseen perustuen muiden asiakkaiden kokemuksiin; Kates motorbikes, ja Jims motorbikes tms olivat paikkojen nimet. Itse menin tähän Katen paikkaan, ja yllätyin kun hinta päivälle olikin vain 150B vaikka yleensä hinta on 250-350b päivä.
Sain muutamaksi päiväksi alleni tälläisen 4-tahtisen 125 kuutioisen Hondan. Muutkin skootterit liikkeessä vaikuttivat olevan uusia, ja hyväkuntoisia. Olin lukenut myös netistä, että nämä paikat suostuvat ottamaan passin sijasta myös rahaa pantiksi, joten neuvottelin omistajan kanssa ja sovittiin, että jätän 5000B ja passin kopion pantiksi. Kävin pyörän läpi toisen työntekijän kanssa, ja otin paljon kuvia liikkeen edessä naarmuista minimoidakseni riskit tulla kusetetuksi.
Vääränpuoleiseen liikenteeseen oppii aika helposti, mutta muuten liikenne on aika kaoottinen, joten varoivainen saa todellakin olla kokoajan. Autoja ja mopoja voi tulla mistä vaan eteen, ja jos ajat vähänkin hitaampaa niin sinua ohitellaan todella läheltä. Jos et ole koskaan skootterilla ajanut, niin en ehkä suosittele sitä kokeilemaan ensimmäistä kertaa Thaimaassa. Kuolonkolareita tulee kokoajan, kun ihmiset saattavat ajaa jopa humalassa, eikä vakuutuksia ole. 
Jos uskallusta löytyy niin suosittelen ehdottomasti skootteria, se on
ehdottomasti paras tapa liikkua Thaimaassa, ja samalla näkee hienoja
maisemia.
Tiet ovat osittain huonoja, ja mäet todella jyrkkiä varsinkin Phanganilla, joten nopeus kannattaa pitää aika minimissä.
Noin puolentunnin ajomatkan päässä oli varmaan yksi Phanganin parhaista rannoista nimeltään Mae Haad. Sinnehän oli pakko päästä, koska snorklaamiseen oli jääny palava halu Taolta lähdön jälkeen. Eihän se ihan Taolle vertoja kyllä vetänyt, mutta parempi kuin ei mitään.
Skootterilla oli kätevä käydä myös kaupassa, kun pääsi nopeasti paikasta toiseen.
Huoneen hintaan kuuluvalla aamupalalla resortin omassa ravintolassa, suhteellisen rentouttavat aamiaismaisemat. :)
Myös auringonlaskut uima-altaalta katsottuna olivat todella upeaa katsottavaa. Näissä maisemissa sielu kyllä lepäsi, ja aloinkin jo miettimään, että voiko tämä parempaa paikkaa ollakkaan?
Seuraavana yönä mielipiteeni kuitenkin muuttui. Olin ihmetellyt jalkoihin ilmestynyttä 3 punaisen täplän sarjaa, sekä myös paria muuta outoa punaista jälkeä. Bungalowiin tultuani huomasin tyynylläni pienen liikkuvan täplän:
Olin jo varma, että nyt nappasin bedbugin eli luteen, mutta nopeasti sain vastaukset Pallontallaajien keskustelualueelta kuvan sinne laitettuani, että ei ole lude, vaan mahdollisesti hämähäkki tai punkki. Tämä hieman rauhoitti mieltäni, mutta silti pidin valot päällä ihan vain kaikenvaralta. Noin 3 aikoihin aamuyöllä olin vielä hereillä kun spottasin jälleen uuden mustan liikkuvan täplän sängyn jalkopäästä, mutta tämä kaveri liikkuikin paljon vilkkaammin kuin ensimmäinen, ja meinasi päästä aluksi karkuun;
Taas uutta kuvaa Pallontallaajiin, ja tällä kertaa monelta käyttäjältä vahvistus, että nyt löysit aidon bedbugin. Jos joku ei nyt satu tietämään mitä nämä veijjarit ovat, niin asuvat yleensä sängyn rakenteissa josta tulevat yöllä imemään nukkuvasta ihmisestä verta, jättäen yleensä lähekkäin olevia punaisia täpliä ihoon kymmeniä tai jopa satoja ympäri kehoa. Syötyään sitten lisääntyvät räjähdysmäisesti, ja jatkavat hommaa. Hyönteismyrkyt eivät näihin tehoa, ja ovat mestaripiiloutujia koska menevät pienimpiinkin rakoihin piiloon. Jättävät jälkeensä valkoiselle lakanalle ruskeita tahroja tai pisteitä. Ainoa mitä eivät kestä on kova lämpö tai kova kylmyys, tyyliin sauna vs kylmä pakastin.
Kyseisen kaverin löydettyäni siirryin itse kyllä välittömästi ulkomajoitukseen, koska ajatuskin näistä kävelemässä yöllä iholla ja imemässä verta minusta puistatti. Hauskinta tässä asiassa on se, että en tiedä olinko itse tuonut näitä perkeleitä jostain aiemmasta hotellista, koska mielestäni huomasin nämä jäljet jo paljon ennen Phanganille tulosta. Aamulla sitten marssin omistajan puheille, ja näytin hänelle saalistani. Hän ei ollut koskaan nähnyt bedbugia eikä osannut sanoa onko se vai ei, vaikka vakuutin hänelle sen sitä olevan ainakin keskustelualueen ihmisten mielestä jotka niitä olivat myös nähneet. Hän kertoi, että aikaisemmin joku tyttö oli epäillyt että on tullut luteen puremaksi, mutta olivat kuulemma lopulta päätyneet siihen, että puremat olivatkin hiekkakärpäsen puremia. Minulla oli vielä yksi yö jäljellä, joten omistaja hommasi minulle toisen bunglalowin, jossa pidin kyllä myös valot päällä koko yön. Omistaja aikoi myös hoitaa ammattilaisen myrkyttämään huoneen.Illalla kävin vielä ulkona koko rinkkani tavarat läpi, puistelin kaikki vaatteet, ja pesin rinkan sisältä mahdollisimman hyvin rinkan saumoja unohtamatta minne luteet helposti jättävät munansa. Kotona sitten jätin kaikki reissussa olleet kamppeet ulos pakkaseen, josta vein ne noin 100 asteiseen saunaan muhimaan muovipussissa. Muovipussissa siksi, että jos siellä jotain olisikin niin karkuun se luultavasti haluaisi kuumudesta. Aamulla olin todellakin valmis lähtemään pois kyseisestä paikasta. Olin paikalle vielä velkaa viikon aikana ravintolassa syömistäni ruuista, mutta omistaja päätti hyvittää minulle yhden yön hinnan, joten sain itse jopa hieman rahaa taskuun.
Aika jättää luteet taakse, ja lähteä jatkamaan kohti viimeistä Koh Samui -saarta ennen Bangkokkiin paluuta!
Stay tuned!
-Joonas
0 kommenttia:
Lähetä kommentti