Alotellaas ihan alusta; Eli kutsunnoissa tuli määräys että palvelukseni suoritan Sodankylän Jääkäriprikaatissa 9.7.2012 alkaen. Muistan vieläki sen kuuman maanantaipäivän kun lähtö sinne tuli. Todella pitkän linja-automatkan jälkeen saavuttiin sotilaskodin eli sotkun pihaan josta ohjattiin sisätiloihin sekavissa meiningeissä. 1JK eli ensimmäinen Jääkärikomppania oli meikäläisen tuomio, jonka jälkeen lähdettiinkin kerämään sitten järkyttävä kassillinen varusteita. Ensimmäisenä iltana lähinnä tutustuttiin vain tupakavereihin joiden kanssa tullaan viettämään ainakin seuraavat 8 viikkoa aika tiiviisti p-kauden eli peruskoulutuskauden merkeissä.
Kaikki aina sannoo, että ensimmäisen aamun muistaa aina ja fiiliksiä siitä aamusta aina kysellään. Jos totta puhutaan niin itse en kyllä paljoakaan muista siitä aamusta. Mielestäni nukuin yllättävänkin hyvin yön uudessa paikassa, oudossa sängyssä vieraiden ihmisten keskellä. Aamu oli aikalailla sekava. Heti oli kiire ohjattuihin aamutoimiin, petaamaan sänkyä rypyttömäksi, pukemaan vaatteita "oikein" päälle ja juoksemaan pihalle aamupalalle lähtöön.
P-Kausi - Peruskoulutuskausi
P-kausi..suoraan sanotuna tuo P=Paska, eli Paska-kausi. P-kaudella siis harjoitellaan sotilaanperustaitoja jotka sitten kauden lopussa testataan sotilaanperustutkinnossa, josta saadaan pisteet ja arvosana. P-kausi oli kirjaimellisesti täysipäiväistä sykkimistä odottamaan johonkin jotakin. Toistojatoistojatoistoja, asiasta kuin asiasta. Muistan elävästi ne päivät kun aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja harjoiteltiin ulkona esimerkiksi yksittäisen taistelijan etenemistä, kertasingon käyttöä, lippaan vaihtamista, ryömimistä yms mukavaa kesäpäivän aktiviteettiä. Voi sitä hien määrää aina päivänpäätteeksi kun 7:00-18:00 oli ulkona hommaillut menemään ja parhaimpina päivinä ihan sinne ilta kahdeksaan yhdeksään asti.
Alussa ei yleensä edes ollut vapaa-aikaa vaan toimintaa oli aamusta iltaan. Jos sattu olemaan viisikään minuuttia ns. harmaata-aikaa eli aikaa jolloin ei missään pitänyt olla niin se meni kyllä sängyn pohjalla. Ensimmäiset viikot olivat kyllä aika rankkoja huonokuntoiselle ihmiselle, eikä asiaa auttanut yhtään järkyttävä helle jokapäivä.
P-kauteen kuului myös yksi maastoharjoitus eli ensimmäinen leiri. Pyörällä sinne sotkettiin, kannettiin raskaan reput metsään ja ruvettiin harjoittelemaan teltan pystytystä ja sen naamioimista. Yö meni ihan kivasti teltassa, jonka jälkeen päästiin taas kasarmiolosuhteisiin.
Sotilasvala on osa p-kauden loppua jossa alokkaat ylennetään Jääkäreiksi (ainakin sodankylä). Valassa seisotaan n. tunti paikallaan pihalla ja kuunnellaan eri henkilöiden pitämiä puheita yleison katsellessa taustalla. On muuten yllättävän rankkaa seistä vain paikallaan tuommonen aika auringon porottaessa niskaan, itseasiassa harjoituksissa joku sotilas pyörtyikin rivissä, ja pakko myöntää ettei se itsellänikään kaukana välillä ollut.
Myös haastatteluissa käytiin koskien jatkokoulutusta, eli mihin hommiin haluat päästä jolla myös määrätään tuleva palvelusaika 6,9 tai 12kk. (nykyään lyhennetyt). Ilmoitin heti kättelyssä haastatteluisa, etten ole jäämässä pitemäksi aikaa kuin 6kk. Muistaakseni kerroin haluavani Telakuorma-auto eli tekakuskiksi, spadeksi eli sotilaskeittäjäksi tai normaaliksi kiväärimieheksi.
P-kausi huipentui sotilaanperustutkintoon joka oli käyttännössä tehtävärata jossa piti jokaisella rastilla suorittaa jokin harjotelluista sotilaanperustaidoista. Yllättäen päivä oli taas todella kuuma ja melkoisessa nestehukassa tuli tuo rata juostua läpi, ja sen seurauksena se ei kauhean hyvin mennyt vaan tuli sähellettyä jopa yksinkertaisimmillakin rasteilla turhan paljon. Jälkeenpäin muistan vain tuostakin päivästä juoksemisen, läähättämisen ja kuumuuden, good times.
P-kauden lopussa sitten julkistettiin viimein aliupseerikurssille ja sotilaspoliisiksi lähtijät, eli vuoden palvelevat (AUK) ja 9kk palvelevat (SPOL) sekä tietenkin miehistön eli 6kk palvelevien jatkokoulutus. Erikoiskoulutuskausi oli siis edessä jossa miehistön jäsenet koulutetaan kukin omaan tehtäväänsä. Suureksi onneksi pääsin haluamaani koulutukseen, eli minusta koulutetaan E-kaudella Telakuorma-auton kuljettaja eli Tekakuski tai tekamölli inttislangilla.
Jes! hyvät hommat ja 6kk palvelusaika!
E-kausi - Erikoiskoulutuskausi
Tekakuski, tekamölli tai vain mölli oli siis tuleva nimitykseni intissä. Olin todella iloinen kun kuulin, että minut oli valittu tähän koulutukseen, koska legendan mukaan tekakuskin hommat ovat todella leppoisia ja monen mielestä intin parhaat 6kk hommat. Tekakuskin tehtävän on siis kuljettaa muu miehistö leireille ja ampumapaikoille, mutta samalla osata myös kiväärimiehet hommat, eli käytännössä olla jääkäri joka osaa myös ajaa telakuorma-autoa.
E-kausi olikin todella rento kausi, päivät menivät yleensä autohallilla telakuorma-autoon tutustuen, sen tekniikkaan, huoltamiseen ja lastaamiseen. Kurssiin myös kuului teoriakoe, tekan käsittelykoe tehdyllä radalla sekä lopuksi inssi tekaleirillä. Tekaleiri päätti tekakoulutuksen. Se oli n. viikon kestävä leiri jossa harjoiteltiin tekalla ajamista maastossa. Reitit eivät todellakaan olleet mitään helpoimpia mahdollisia reittejä, vaan vaikeimpia mahdollisia mitä maastosta vain löytyi. Meidät opetettiin ajamaan maastossa kuin maastossa, vaikka kuinka pahalta maasto näytti. Todella märällä suolla, todella tiheässä metsässä, lähes pystysuoria kivikkömäkiä ymsyms. Kaikenkaikkiaan todella hieno leiri, mahtavia paikkoja ja yleensäkkin ehkä intin leireistä paras kaikista.
Tekaluvat tuli ensimmäisellä yrittämällä E-kauden lopussa. Lopussa myös määrättiin joukkueen joiden kuskiksi meidän on koulutettu. Jälleen onni oli puolellani (joka on todella harvinaista), koska pääsin huoltojoukkueen kuskiksi! Tämähän tarkoitti käytännössä sitä, että minun hommani vain helpottuivat koska huoltojoukku nimensä mukaisesti huoltaa muita joukkueita, toimittaa ruokaa, vettä, puita jne.
Olin todella iloinen tästä ja valmiina viimeiselle kaudelle, J-Kaudelle eli joukkokoulutuskaudelle.
J-kausi - Joukkokoulutuskausi
J-kausi koostui lähinnä leireistä leirien perään. Joukkokoulutuskaudella toimittiin joukkueina ja testattiin ja harjoiteltiin sotilaana toimimista isommassa joukossa. Huoltojoukkueen leirit olivat yleensä aina todella lepposia ja ihan mukavia verrattuna muiden joukkueiden leireihin. Me teimme ruuat muille kenttäolosuhteissa, toimitimme puut ja veden joukkueiden majoitukseen. Tyypillinen päivä huoltojoukkueen tekakuskille oli, että 6 tunnin levon jälkeen hypättiin tekan rattiin ja lähdettiin jakamaan aamupalaa, lounasta,päivällistä ja ylipäätään kaikkea mitä skapparit halusi joukkuelleen toimitettavan. Yleensä tekan ratissa meni päivät ja sitten suoraa telttaan nukkumaan ja sama rundi seuraavina päivinä.
J-kauden päätti pääsotaharjoitus eli loppusota. Tämä ei tosin ainakaan meidän joukkueen kohdalla erottut muista leireistä millään muulla tapaa kuin, että se oli ehkä yksi rennoimmista leiristä. :D
Loppusodan jälkeen kurikin laski huomattavasti kasarmilla, kaikki alkoivat olla jo kotifiiliksissä kun inttiä oli enää se parikolmeviikkoa jäljellä ja siihenkin vielä sisältyi 11 päivän joululomat! Kasarmilla oli todella hyvät fiilikset kaikilla, vaikka sitäki kokeiltiin kyllä laannuttaa järjestämällä mahdollisimman turhaa koulutusta ja aktiviteettiä kuten hiihtoa! Myös lähes kaikki tavarat palautettiin takaisin joka ennestään nosti porukan fiilistä, ah kohta pääsee normaaliin elämään taas!
TJ0!
Lopultakin se legendaarinen ja kuuluisa TJ0 aamu sitte saapui ja heräsimme tuttuihin "Voiko ihanammin aamu enää alkaa" -sanoihin. Saatiin palauttaa viimeisetkin inttikamppeet ja vetää siviilivaatteet päälle, mahtavaa! Kaikki näyttivät oudoilta kun oli tottunut näkemään kaikilla samat varusteet päällä, ja nyt kaikilla olikin omat vaatteet päällä. Päivä oli ihan saakelin pitkä odotella, ja tuntui ette kello mene ollenkaan eteenpäin. Iltapäivästä alkoi kuitenkin tapahtua ja kokoonnuttiin käytävälle täysvarustarkastukseen ettei kellekkään ole sattunut eksymään puolustusvoimien omaisuutta omiin taskuihin. Tämän jälkeen saatiin todistukset suoritetusta asepalveluksesta ja varusmieskortit.
Vielä viimeisen kerran mentiin pihalle muotoon omien henkilökohtaisten varusteiden kanssa. Kapteeni onnitteli hyvin suoritetusta asepalveluksesta ja toivotti hyvää jatkoa elämään. Puhe päättyi sanoihin;
Ensimmäinen Jääkärikomppania, ASENTO! Reserviin POISTU!
Mahtava hetki! Tätä oli todellakin odotettu, nyt se on viimein ohi! Wuhuu!
Jälkimeiningit
Jos jotain jään intistä kaipaamaan niin tupakaverit. Meillä oli ihan älyttömän hyvä yhteishenki meidän joukkueessa ja aivan älyttömän upea porukka. Olen todella ylpeä että sain suorittaa asepalveluseni näiden herrojen kanssa! Hyvä yhteishenki on ehdottoman tärkeä tuolla, se auttaa jaksamaan eteenpäin kun tietää ettei ole yksin tässä paikassa ja kaverit kannustaa jaksamaan eteenpäin.
OHI ON 180VRK!
Hyvä tarina, sopivasti kuvia ja hyvin tekstiä!!
VastaaPoistaThänks mään!
Poista