Kotiinpaluusta on nyt kulunut lähes 4 viikkoa, joten voisi olla aika alkaa pikkuhiljaa purkamaan tuota mun reissua sanoin ja kuvin. Lue lisää!
Kävin siis nopean reissun Turkissa kavereiden kanssa, jonka jälkeen oli enää viikko tähän pidempään reissuun minne olin lähdössä aivan yksin. Tämä tulisi olemaan ensimmäinen pitempi täysin itse suunnittelemani ja yksin tehty reissu. Viikko eteni todella hitaasti; Kävin läpi pakkauslistaa moneen kertaan, tulostelin karttoja ja ohjeita itselleni, laittelin puhelimeen ja mp3-soittimeen uutta matkamusiikkia ja säilöin myös kaikki kartat ja hotellivaraukset sinne kaikenvaralta, vaikka minulla oli myös kaikki ihan paperillakin.
Lähtöpäivää edeltävänä iltana pakkasin molemmat reppuni, sanoin heipat perheelleni, ja lähdin kohti Oulua kaverini luokse yöksi. Yö oli todella tuskainen. Ajatukset pyörivät mielessä, jännitti, hermostutti ja mietitytti; Olenko muistanut hoitaa kaikki asiat? Onko kaikki tarvittava nyt varmasti mukana? Pärjäänkö yksin maailmalla kaukana kotoa?
En vieläkään ole varma, että sainko nukuttua sinä yönä minuuttiakaan. Kelloni oli soimassa 9:00, mutta olin hereillä jo reilusti ennen kellon soittoa. Olin sopinut, että kaverini käy nakkaamassa minut Oulun lentokentälle noin 12:00 aikoihin. Jännitys ei ollut kadonnut minnekkään, kasvanut vain entisestään. Ajatukset harhailivat eikä mistään oikein meinannut tulla mitään. Yritin syödäkkin jotain aamupalaa, mutta ruokakaan ei oikein maistunut, oli jopa hieman oksettava olo.
Kello alkoi olla lähes 12:00, kun puhelimeni soi, ja kaverini ilmoitti, että odottelee autossa läheisellä parkkipaikalla. Kiitin toista kaveriani majapaikasta, nakkasin repun selkääni, ja lähdin kohti kyytiäni. Muistan koko matkan vaan ajatelleeni, että olisiko mahdollista vielä perua koko homma, ja jäädä vain hengailemaan kavereideni kanssa. Tämä ei kuitenkaan (onneksi) ollut enää siinä vaiheessa mahdollista, joten ei ollut muita mahdollisuuksia kuin huokaista syvään, ja mennä suoraan tulta päin!
Tutun Oulun lentokentän pihassa kiitin kyydistä, ja marssin määrätietoisesti lentokentän ovista läpi. Kävelin suoraan Lähtöselvitys automaatille, ja rupesin checkkaamaan itseni lennolle, jonka reitti oli Oulu-Helsinki-Tokyo Narita. Suoritettuani check-inin tapahtui kuitenkin ihme;
Kaikki se parin päivän mittainen jännitys katosi kuin tuhka tuuleen. Jännityksen tilalle tuli tuttua innostuneisuutta, iloa, ja naamalleni nousi tyytyväinen hymy; Olin viimeinkin lähdössä. Puoli vuotta olin tätä suunnitellut, käynyt töissä ja säästänyt rahaa. Edessä 2 kokonaista kuukautta vapaana todella kaukana kaikesta tutusta. Ensimmäinen kohteeni tulisi olemaan vielä maa, johon olin jo aivan pikkupojasta lähtien halunnut matkustaa; Japani - niin erinlainen kuin oma kotimaani, mutta samalla niin hemmetin kiehtova!
Pari tuntia myöhemmin olinkin jo toisella tutulla kentällä, vanha kunnon Helsinki-Vantaa. Jostain syystä pidän kovasti tästä kentästä, koska se tuntuu kotoisalta, ja "simppeliltä". Molemmat lentoni olivat Finnairilta, joten sain jo Oulussa boarding passin myös tähän Japanin koneeseen, ja matkatavarani menisivät suoraan Tokioon asti, joten minun tarvitsi vain kävellä lähtöportilleni. Odotellessa koneen lähtöä soittelin vielä viimeseiset puhelut perheelleni, ja söin hieman "aamupalaa", joka myös upposi jo huomattavasti paremmin alas.
Lentoaika tulisi olemaan noin 10h, ja se tulisi saapumaan Tokioon yhdeksän aikaan aamulla. Olin varma, että en pystyisi nukkumaan koneessa, joten ensimmäiset päivät tulisivat olemaan varmasti aika sekavia! Lentokone oli aika tyhjähkö joten penkkirivejä oli tyhjänä useampiakin, kuten oli myös minun rivini jonka olin valinnut koneen takaosasta. Aikaani kulutin perinteisesti katselemalla elokuvia, sarjoja, ja kuuntelemalla musiikkia karkkia mutustaen. Samalla myös hieman "opiskellen" ensimmäisen päivän toimintasuunnitelmaa.
Harjoittelin myös jo puikoilla syömistä, kun ei hirveämmin ole tullut sitä koskaan kokeiltua. Kuten kuvasta näkee puikkojen asennot ovat vielä kovasti hakusessa. :D Myös ensipuraisu Japanilaisen oluen makuun tuli tehtyä tietysti, kun kerran ilmaiseksi vielä saa. Loistavaa tavaraa!
Loppumatka meni oikein leppoisasti auringonnousua, ja maisemia katsellen. Nukkumaan en ennustukseni mukaan pystynyt ollenkaan, joten oloni oli hieman väsynyt. Japani alkoi hahmottua selkeämmin, ja selkeämmin joka tarkoitti sitä, että kohta alkaisikin ensimmäiset koitokset tällä reissulla. Lentoni laskeutui Tokyo Naritan lentokentälle, ja ihmiset alkoivat liikkuskella malttamattomina kohti lentokoneen ovia. Lähdin heidän peräänsä iloisella mielellä valmiina tulevaan.
Tästä alkaa seikkailuni!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti